Ennen sitä osattiin!

http://www.britishpathe.com/video/pals-of-the-four-foot-brigade/

Keep your eye on Mickey!

Hajutunnistustreeneissä

Viikonloppuna piti kiirettä. Lauantaina Peukku osallistui Maria Arfmanin tottiskoulutukseen Talissa. Peukku harjoitteli siellä noutokapulan pitämistä. Mä puolestani en ole koskaan erityisesti piitannut siitä hommasta, joten ei harmittanut yhtään, että jouduin odottamaan autossa sen ajan.

Koulutuksen jälkeen pääsin kentälle treenaamaan liikkeestä seisomista. Tosin ei siinä mitään harjoittelemista ole, kyllähän mä sen osaan! Ihminen sanoo "seiso" ja stopin jälkeen saan juosta taakse hakemaan pallon. Naurettavan helppoa!

Sunnuntaina meidän hajutunnistusryhmä harjoitteli Keravalla jälkeä. Meikäläinen on siinä porukassa sellainen Vanhempi Neuvonantaja. Peukku osallistuu ryhmän harjoituksiin ja mä sitten näytän kotona, miten homma hoituu.

Peukku kyllä säheltää siellä treeneissä niin, että saan hävetä silmät päästäni! Ensimmäinen jälki sillä meni vähän sinne päin, mutta toinen...

Ensin Peukku ottaa pussista lähtöhajun.

Tässä se on jäljellä. Tai täsmälleen ottaen jälki, eli sydänhaju, menee tossa asfaltilla, mutta tuuli siirsi hajun hiukan sivuun. Hajutunnistusjäljellä on sallittua poiketa askeleilta, kunhan pysyy hajuvanassa.

Toinen jälki olikin sitten aikamoinen Palle Ramstedt Pankaka Show. Jälki menee oikeasti tuota korkeaa tolppaa kohti. Saattaahan se olla, että tuuli oli puhaltanut hajun ylös rinteeseen, mutta joku roti!

Pieni pätkä meni sen näköisesti kuin Peukku olisi tiennyt, mitä oli tekemässä. Just kerkes kuvaaja ottaa kuvan hyvällä hetkellä...

Lopulta Peukku löysi kuin löysikin sen esineen. En olisi uskonut.

Tässä on muita meidän ryhmäläisiä. Ensin Vilma, joka ottaa lähtöhajua. "Hmm.. bukee on mehevä, sanoisinko kukkainen." Vilma on aina rauhallinen ja harkitsevainen, ja tekee mielellään yhteistyötä ohjaajan kanssa. 

Hegtor on pikkasen ärhäkkä poika, mutta pitäähän sitä joku hajurako kaiken maailman rupusakkiin pitää. Hegulilla on tuollainen ilmavainuinen tyyli, mutta kohde kyllä löytyy. Yleensä Hegtor ei edes syö maalimiestä.

Porokoira Kivi on kanssa lunki kaveri. Purkkirataharjoituksissa se oli totaalinen ässä, ja jäljellä näyttää menevän yhtä hyvin. Kivin valmistautuminen on todella zeniläinen.

Tässä jäljestää Poco. Purkkiradalla sitä kiinnosti lähinnä muiden koirien hajut, mutta nyt jäljellä se on ihan kone. Kuvassa ohjaaja muistaa just, että ai perskuta, liina jäi selvittämättä ja noikin tais huomata sen...

Lopuksi meikäläisen piti vielä näyttää Peukulle mallia, jos sille saisi vähän tolkkua päähän. En ollut ennen kokeillut asfalttijäljen ajamista, mutta mihin ei koira pystyisi! 

Lähtöhaju pussista.

Selvä homma, sitten vain menoksi.

Löysin ekan esineen alta aikayksikön. Piti muistuttaa Ihmistä, että tässä vaiheessa mun kuuluu saada namia!

Tässä se jälki menee, mutta minne?

Ahaa, se kaartaa tässä oikealle. Tännepäin, tännepäin! Havaitsenkin jo kinoksen takana... hanska... ja NAMIPUSSI!

Tämän rehkimisen jälkeen olikin hyvä päästä taas kotiin vetämään lonkkaa.

Päivän koiramaisia puuhailuja

Hieno auringonpaiste ja hankikanto. Käytiin vähän hyppelöillä ennen aamupalaa.

Kestää vielä jonkin aikaa, ennenkuin jälkipellot taas on kunnossa.

Iltapäivällä tehtiin vähän pihahommia, haettiin liiteristä puita ja muuta sellaista, missä koirat voi auttaa. Sitten Ihminen kysyi, että haluaisinko lähteä metsäkävelylle. No totta mooses!

Metsässä Ihmisellä oli mukana narupallo ja se hömelö pudotteli sitä jatkuvasti vahingossa matkan varrelle. Mä jouduin sitten aina etsimään sen. Lopulta päätin, että mun on nyt paras itse kantaa tää pallo kotiin asti.

Peukkukin kävi metsässä, en tiiä mitä touhusi. Kuvasta päätellen pisti halki, poikki ja pinoon. Sissus tota Peukun kieltä, eihän se mahdu edes kuvaan!

Tervetuloa blogiini!

Susi Koiranen täällä terve. Tästä blogista voitte lueskella kuulumisiani. Saatan välillä kertoa myös tuon lauman toisen nelijalkaisen, Peukkulaisen, tempauksista. Meikäläinen on jo kymmenen ja puoli, joten iisisti otetaan. Tosin tarvittaessa vauhtia piisaa - ja usein tarvii!

Tässä me ollaan molemmat Peukun kanssa. Minä olen tuo, jolla on sopusuhtainen kuono ja korvat.