Koirakävelyllä

Koirakävely nousi uudeksi villitykseksi tuossa kevättalvella. Siitä oli oikein juttukin jossain koiralehdessä. Idea on se, että koira saa päättää, mihin mennään. Me kokeiltiin sitä pari päivää sitten.

Lähtökuopissa.

Päätin heti lähteä pidemmälle reitille ja skippasin nokkalenkin.

Koska kerrankin oli mahdollisuus itse päättää, aloitin ulkoilun pienellä pulahduksella.

Venerannassa oli tollasta porukkaa, valkoposkihanhia. Jätettiin ne siihen patsastelemaan, tällä kertaa. Muuten mä kyllä tykkään vähän pölläytellä niitä lentoon, jos ne on nurtsilla sotkemassa paikkoja.

Valitsin reitin puiston läpi.

Kävelytieltä poikettiin rantapolulle. Mulla oli nimittäin ihan selkeä päämäärä.

Löysin vesirajan. Tää oli kuitenkin kuulemma vähän huono kohta pulikointiin, joten jatkettiin matkaa.

Kyllä koira reitit löytää.

Ihan erehtymättä juuri sinne, minne halusinkin.

Mikään ei voita kunnon vesirallia!

Ah! Tämä se on poikaa! Tulisit säkin kahlaamaan.

Sitten meidän piti siirtyä hiukan eteenpäin, koska kuului varoitus "Helikopteri ylittää tien!"

Aikamoinen kapistus!

Tässä poseeraan tollasten uusien talojen edessä. Ei hassumpia. Hienoin kohde tuossa kuvassa on kyllä ihan etualalla.

Pääsin vielä uudestaan kahlaamaan, koska tuossa oli hyvä pohja.

Matka jatkuu.

Seuraavaksi päätin poiketa laiturilla - pienenä taka-ajatuksena, jos sieltä olis päässyt veteen... Oli vähän kivistä.

Onneksi siinä vieressä on hyvä hiekkaranta. Tuo muuten ei ole virallinen ranta, joten ei ole mitään estettä, etteikö koirakin voisi siinä kahlailla.

Sen jälkeen jouduimme hetkeksi keskeyttämään virallisen koirakävelyn, koska mulle alkoi tulla liian kiire. Poikettiin pois rannasta, jotta vähän rauhoituin.

No, onneksi hauskuus ei loppunut siihen, vaan pääsin taas kohta vilvoittelemaan.

Olisin voinut lillua tuossa koko päivän.

Katos mitä mä löysin! Täällä on koirapuisto.

Koska puisto oli sopivasti tyhjä, poikettiin sinne hetkeksi. Mikä hienointa, sielläkin pääsi uimaan.

Sitten lähdettiin jo pikkuhiljaa takaisin päin.

Tällaisen hökötyksen eteen piti vielä pysähtyä poseeraamaan.

Tässäkin olisin mielelläni mennyt uimaan, kun veteen meni noin kätevät rappusetkin. Mutta kuulemma riitti jo.

Hmph, ne hanhet on vieläkin tossa.

Olipa sopiva kierros. Kaksi tuntia siihen meni ja olen tyytyväinen, vaikka en päässytkään uimaan ihan joka kohdassa, missä olisin halunnut.

Kierroksen jälkeen pienet päivätirsat maistuivat makoisilta. En juuri viitsinyt silmäluomiakaan liikauttaa.

Bacteroides C 11 vuotta!

Tänään on meikäläisen synttäripäivä! Sen kunniaksi oltiin jälkimetsässä jo heti aamukahdeksan jälkeen. Ihminen oli aika salaperäinen metsään kadotessaan. Kun se oli polkenut jäljen sekä mulle että Peukulle, lähdettiin ajamaan mun jälki.

Jana meni hyvin, mutta lähdin vahingossa ensin takajäljelle. Parin metrin päässä huomasin, että ei kun se meneekin toiseen suuntaan. Sattuuhan sitä näin paremmissakin piireissä, ei tosin usein.

Homma hoidossa. Hyvä että liinassa on pituutta, kerkeää Ihminenkin tulla perässä.

Seuraavalla osuudella maltoin jo tehdä tarkempaa työtä. Toinen purkki oli pienessä rinteessä ja löytyi helposti. Mikäs näin hyvällä pohjalla on jäljestellessä.

Lopussa oli pieni vastatuulenvire ja havaitsin, että edessä on jotain mielenkiintoista...

Hohoo! Paketti! Rakastan paketteja! (Jostain syystä en aina saa avata kaikkia paketteja, ne ei kuulemma kaikki ole mulle. Ihmettelen!)

Tällanen lelu sieltä löytyi.

No niin, homma hoidettu ja sitten autolle. Ihmisen tulee nyt muistaa, että jäljen lopusta löytyy vastakin paketti, jotta mulla pysyy motivaatio yllä.

Peukkukin pääsi jäljelle. Se on ihan into pinkeenä.

Se löysi esineen. Meniköhän muurahainen nenään? (klikkaa kuvaa, niin näet hassun ilmeen tarkemmin :)

Kotipihassa elvistelin uuden leluni kanssa. Peukun olis kauheesti tehnyt mieli kans leikkiä sillä, mutta turha toivo!

Turha yrittääkään.

Sitten Peukku yritti mennä kreetuumaan Ihmiselle, että mä en anna sen leikkiä uudella lelulla. Pyh!

Tänään pihaan laitettiin taas myös koirien kahluuallas. Tämä allas on kyllä pienempi kuin viimevuotinen - eihän tänne mahdu häntäkään!

Kyä tässä ny jotain häikkää o.

Altaalla ajateltiin lurauttaa kesäpäivän kunniaksi pieni laulu.

Toinen säkeistö.

Peukun soolo. Sillä lähti taas lapasesta.

Illemmalla grillailtiin.

Sen jälkeen oli tarjolla kakkua, tottakai.

Mä olin vähän huolissani, ettei kakku vain ollut sen Kinuskikissan tekemä, mutta ei onneksi. Mehän ei mitään kissojen tekemiä kakkuja syödä!

Tässä on virallinen syntymäpäiväpotrettini. Oli hauska päivä. Kohta mennään vielä saunaan rentoutumaan.