Kevät etenee ja eilen päästiin vihdoin avaamaan grillikausi! Ensin tehtiin vähän pihahommia ja lämmiteltiin samalla saunaa. Mä auttelin pehmittämällä yhtä muhevaa hiekkaista kohtaa. Tohon on tarkoitus istuttaa nurmikko, joten pohjatyöt on tehtävä huolella.
Ennen grillausta me koirat saatiin luut alkupaloiksi. Mikäs se tunnelmallisempaa kuin ilta-auringon paisteessa ja linnunlaulussa nakerrella herkullista luuta.
Sitten laitettiin grilliin tuli. Peukku kuvittelee, että kaikki tossa tarjottimella olevat herkut on sille, ja pitää vahtia.
Tässä on koirien makkarat valmistumassa.
Maha täynnä herkkuja ja hyvä mieli. Onneksi kaivoin hyvän kuopan hiekkaan jo etukäteen valmiiksi, niin voi vain asettua ruokalevolle. Tämän jälkeen mentiin vielä saunomaan. Näinhän kesäpäiviä kuuluu viettää. Vielä kun pääsis uimaan...!
PS. Se Peukun lääkärireissu taisi olla väärä hälytys. Mä nimittäin sain vissiin saman taudin pari päivää myöhemmin. Nyt ollaan molemmat jo kunnossa.
maanantai 30. huhtikuuta 2012
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Peukun lääkärireissu
Jaahas, viikonlopun suunnitelmat meni uusiksi, kun Peukku oksenteli koko perjantain ja lauantain välisen yön. Lähdettiin sitten aamulla ajamaan kaupunkiin päivystykseen. Mä odottelin autossa, kun Peukku meni vastaanotolle, joten tää on nyt kuulopuheen mukaan kerrottu.
Peukusta otettiin pari röntgenkuvaa ja niissä näkyi vatsalaukussa jotain pehmeää. Se tais olla vanua siitä uudesta siililelusta, joka me yhteistyönä revittiin torstaina. Sen jälkeen Peukulle laitettiin tippa, koska se oli aika kuivunut oksentelun takia.
Verinäytteen otto ja tipan laitto meni tällä kertaa kuulemma niinkuin Strömsössä. Viimeks kun Peukulta otettin geenitestin yhteydessä verta, Ihmiseltä meinas lähteä sormenkynsi siinä hötäkässä.
Pari tuntia kesti nesteen tiputus. Peukku sai myös oksennuksenestopiikin ja parafiiniöljyä, jotta saataisiin se vanu liikkeelle.
On se kumma, miten Peukku onnistui sen vanun nielemään! Yleensä se ei edes revi leluja. Mä olen repinyt leluja kymmenen vuotta, enkä koskaan ole niellyt niitä täytteitä. Pitää hallita oikea tekniikka.
Peukusta otettiin pari röntgenkuvaa ja niissä näkyi vatsalaukussa jotain pehmeää. Se tais olla vanua siitä uudesta siililelusta, joka me yhteistyönä revittiin torstaina. Sen jälkeen Peukulle laitettiin tippa, koska se oli aika kuivunut oksentelun takia.
Verinäytteen otto ja tipan laitto meni tällä kertaa kuulemma niinkuin Strömsössä. Viimeks kun Peukulta otettin geenitestin yhteydessä verta, Ihmiseltä meinas lähteä sormenkynsi siinä hötäkässä.
Pari tuntia kesti nesteen tiputus. Peukku sai myös oksennuksenestopiikin ja parafiiniöljyä, jotta saataisiin se vanu liikkeelle.
On se kumma, miten Peukku onnistui sen vanun nielemään! Yleensä se ei edes revi leluja. Mä olen repinyt leluja kymmenen vuotta, enkä koskaan ole niellyt niitä täytteitä. Pitää hallita oikea tekniikka.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Akupunktiossa
Pääsin tänään pitkästä aikaa akupunktiohoitoon eläinlääkäri Christel Boyn vastaanotolle. Mulla olikin selkä tosi jumissa, niin että hoito teki hyvää.
Vastaanotolle meno on kivaa (siellä muuten on yhdellä pöydä purkki, jossa on nappuloita, ja koirat saa sieltä herkkupaloja!), mutta se neulojen laitto on aika kamalaa. Ne nipistää tosi ikävästi ja mun täytyy joskus ihan kiljaista, jotta ihmisetkin tajuaa, että nyt koiraa kidutetaan. Siinä vaiheessa, kun otetaan neulapaketit esiin, mä yritän piiloutua tuolin alle.
Jotkut on kyllä väittäneet, että ne neulat ei tunnu missään, mutta mä oon aika tarkka tällasissa asioissa. Esim. yritäpä vain astua mun häntäkarvojen päälle!
Sitten kun neulat on laitettu, saan purkista pari namia. Oikeus ja kohtuus!
Ne neulat alkaa vaikuttaa aika pian ja tulee rento olo. Onneksi vastaanotolla on sellanen mukava karva-alusta, jonka päällä voi köllötellä hoidon ajan.
Mulle laitettiin tällä kerralla ainakin 10 neulaa, vai olisko ollu 100? Lavan alueella oli kaksi ja oikean etujalan kyynärpäässä yksi. Jos katot tarkkaan tätä kuvaa, saatat nähdä ne neulat.
Lannealueelle laitettiin peräti viisi neulaa. Ne oli jollain virtsarakkomeridiaanilla, mitä se sitten tarkoittaakaan. Kaksi etummaista oli kuulemma tarkoitettu paikallisesti lantion alueelle. Taaempi pari oli munuais- ja paksusuolipisteissä. Sitten oli vielä yksi pariton neula, joka laitettiin hermoratojen risteyskohtaan, ja jonka piti avata energioiden reittejä vähän joka suuntaan. Se oli aika paha kohta. Mä yritin jännittää vastaan kaikin voimin, mutta ne sai sen neulan laitettua kuitenkin, vaikka kiljaisinkin.
Lisäksi oikeassa takajalassa oli yksi neula, joka vaikutti virtsarakkoon ja munuaisiin, ja toinen, joka oli pernapisteessä.
En mä tästä kyllä mitään ymmärrä, enkä usko, että Ihminenkään ymmärsi. Akupunktio on aika lailla mystistä ja monimutkaista hommaa, mutta se toimii. Neulat laitettiin pääasiassa oikealle puolelle, koska narttukoirilla kuulemma Yang on heikompi, ja oikea puoli on Yangin puoli. Mulla onkin toi Yin ollut aina aika hyvin hallussa.
Puolen tunnin päästä neulat otettiin pois ja sain taas vähän namia sieltä purkista. Purkki näyttää uhkaavan tyhjältä, toivottavasti sinne laitetaan täydennystä, ennenkuin mä meen seuraavan kerran hoidettavaksi!
Nyt ajattelin ottaa loppupäivän aika rauhallisesti, taidan mennä huilailemaan.
Vastaanotolle meno on kivaa (siellä muuten on yhdellä pöydä purkki, jossa on nappuloita, ja koirat saa sieltä herkkupaloja!), mutta se neulojen laitto on aika kamalaa. Ne nipistää tosi ikävästi ja mun täytyy joskus ihan kiljaista, jotta ihmisetkin tajuaa, että nyt koiraa kidutetaan. Siinä vaiheessa, kun otetaan neulapaketit esiin, mä yritän piiloutua tuolin alle.
Jotkut on kyllä väittäneet, että ne neulat ei tunnu missään, mutta mä oon aika tarkka tällasissa asioissa. Esim. yritäpä vain astua mun häntäkarvojen päälle!
Sitten kun neulat on laitettu, saan purkista pari namia. Oikeus ja kohtuus!
Ne neulat alkaa vaikuttaa aika pian ja tulee rento olo. Onneksi vastaanotolla on sellanen mukava karva-alusta, jonka päällä voi köllötellä hoidon ajan.
Mulle laitettiin tällä kerralla ainakin 10 neulaa, vai olisko ollu 100? Lavan alueella oli kaksi ja oikean etujalan kyynärpäässä yksi. Jos katot tarkkaan tätä kuvaa, saatat nähdä ne neulat.
Lannealueelle laitettiin peräti viisi neulaa. Ne oli jollain virtsarakkomeridiaanilla, mitä se sitten tarkoittaakaan. Kaksi etummaista oli kuulemma tarkoitettu paikallisesti lantion alueelle. Taaempi pari oli munuais- ja paksusuolipisteissä. Sitten oli vielä yksi pariton neula, joka laitettiin hermoratojen risteyskohtaan, ja jonka piti avata energioiden reittejä vähän joka suuntaan. Se oli aika paha kohta. Mä yritin jännittää vastaan kaikin voimin, mutta ne sai sen neulan laitettua kuitenkin, vaikka kiljaisinkin.
Lisäksi oikeassa takajalassa oli yksi neula, joka vaikutti virtsarakkoon ja munuaisiin, ja toinen, joka oli pernapisteessä.
En mä tästä kyllä mitään ymmärrä, enkä usko, että Ihminenkään ymmärsi. Akupunktio on aika lailla mystistä ja monimutkaista hommaa, mutta se toimii. Neulat laitettiin pääasiassa oikealle puolelle, koska narttukoirilla kuulemma Yang on heikompi, ja oikea puoli on Yangin puoli. Mulla onkin toi Yin ollut aina aika hyvin hallussa.
Puolen tunnin päästä neulat otettiin pois ja sain taas vähän namia sieltä purkista. Purkki näyttää uhkaavan tyhjältä, toivottavasti sinne laitetaan täydennystä, ennenkuin mä meen seuraavan kerran hoidettavaksi!
Nyt ajattelin ottaa loppupäivän aika rauhallisesti, taidan mennä huilailemaan.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Peltojälkikausi avattu!
Ai että oli jännät paikat, kun Ihminen otti jääkaapista makkarapötkön ja alkoi pilkkoa! Me istuttiin Peukun kanssa siinä hollilla, eikä voitu estää kuolan valumista. Kun makkarakuutiot vielä laitettiin purkkeihin, homma oli selvä: tänään ajetaan JÄLKEÄ!
Mä olin tosi innoissani - odoteltiin eteisessä aika pitkään, kunnes jotenkin pysyin nahoissani. Sen jälkeen vasta lähdettiin ulos. Jälkipellot on vielä lumen alla, joten jäljet oli poljettu pihaan. Mun puolesta jälki olisi saanut olla reilusti pidempikin, on se jäljestäminen vaan niin kivaa hommaa!
Peukulla meni kuulemma myös tosi hienosti. Nyt ei ole vielä murkkujakaan, Peukulla kun on vähän huonoja kokemuksia niistä. Se saattaa hypätä puoli metriä sivuun, jos törmää murkkujen valloittamaan makkaranpalaan.
Mä olin tosi innoissani - odoteltiin eteisessä aika pitkään, kunnes jotenkin pysyin nahoissani. Sen jälkeen vasta lähdettiin ulos. Jälkipellot on vielä lumen alla, joten jäljet oli poljettu pihaan. Mun puolesta jälki olisi saanut olla reilusti pidempikin, on se jäljestäminen vaan niin kivaa hommaa!
Peukulla meni kuulemma myös tosi hienosti. Nyt ei ole vielä murkkujakaan, Peukulla kun on vähän huonoja kokemuksia niistä. Se saattaa hypätä puoli metriä sivuun, jos törmää murkkujen valloittamaan makkaranpalaan.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Eväsretkellä
Tänään käytiin eväsretkellä! Metsässä oli hankikanto, päästiin pitkästä aikaa muuallekin kuin kiertämään samaa iänikuista reittiä traktorinjälkiä pitkin.
Peukku kuljetti meidän eväät selkärepussa.
Evästauko! Kyllä pikku hiukopala maistuu hyvältä luonnon helmassa.
Sitten Peukku unohti, että se oli suorittamassa repunkantotehtävää. Onneksi reppu oli jo tossa vaiheessa tyhjä.
Peukku kuljetti meidän eväät selkärepussa.
Evästauko! Kyllä pikku hiukopala maistuu hyvältä luonnon helmassa.
Sitten Peukku unohti, että se oli suorittamassa repunkantotehtävää. Onneksi reppu oli jo tossa vaiheessa tyhjä.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Kuulumisia ja poseerauksia
Onpas aika vierähtänyt nopeasti. Ollaan tällä välin oltu paljon kaupungissa ja kyläilty Espoossa ja Kirkkonummella. Halikossakin käväistiin pari päivää sitten, Peukulla oli osteopaatti Leena Piiran hoito. Seuraavalla kerralla mäkin pääsen sitten käsittelyyn.
Kaupungissa ollaan tehty pitkiä kävelylenkkejä. Ollaan opittu käyttäytymään aika lailla koiriksi ja ohitellaan nykyään vastaantulevat koirat melko tyylikkäästi.
Tänään käytiin kirkonkylällä ajamassa muutamia hajutunnistusjälkiä. Kotiläksynä oli 60-80 metrin pituiset jäljet, mutta eihän tuolta kylältä löydy niin isoja alueita asfalttia...
Piti ottaa kevätposeerauksia pihassa, mutta alkoi taas sataa lunta. Ei näytä kovin keväiseltä, mutta yritin sentään itse näyttää aurinkoiselta.
Peukku ja päivän keppi.
Se se jaksaa mekastaa.
Mulla oli pihassa vähän kaivuuhommia. Tuo takana näkyvä kasa ei suinkaan ole lantapatteri, vaan keittiön lattian entiset eristeet.
Kaupungissa ollaan tehty pitkiä kävelylenkkejä. Ollaan opittu käyttäytymään aika lailla koiriksi ja ohitellaan nykyään vastaantulevat koirat melko tyylikkäästi.
Tänään käytiin kirkonkylällä ajamassa muutamia hajutunnistusjälkiä. Kotiläksynä oli 60-80 metrin pituiset jäljet, mutta eihän tuolta kylältä löydy niin isoja alueita asfalttia...
Piti ottaa kevätposeerauksia pihassa, mutta alkoi taas sataa lunta. Ei näytä kovin keväiseltä, mutta yritin sentään itse näyttää aurinkoiselta.
Peukku ja päivän keppi.
Se se jaksaa mekastaa.
Mulla oli pihassa vähän kaivuuhommia. Tuo takana näkyvä kasa ei suinkaan ole lantapatteri, vaan keittiön lattian entiset eristeet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)