Luontopolulla

Pari päivää sitten käytiin kaverini Minnan kanssa kävelyllä Helsingissä Pornaistenniemen luontopolulla. Myös Peukku, joka käyttäytyi huonosti, oli mukana.

Keli oli kerrassaan upea. 

Peukku olisi halunnut poiketa Lammassaareen kokeilemaan lampaiden paimennusta, mutta Minna sanoi, että se on koirilta kiellettyä aluetta.

Pysähdyttiin vähän poseeraamaan. Kyykkyyn ja ylöööö-öös.

Sitten jätettiin Peukku autoon ja tehtiin vielä pieni hermojenlepuutuskierros Vantaanjoen rannassa.

Ylitettiin silta, johon ihmisillä on tapana kiinnitellä lukkoja. Mitä lie hömpötystä.

Ja ah! Löydettiin paikka, jossa oli valtavasti lehtiä! Lehtien pöllytys on yksi lempipuuhistani. Minnakin tiesi tän leikin.

Lopuksi vietiin Minna töihin. Ei ihan selvinnyt, mikä paikka se oli, mutta tornin perusteella päättelen, että käytiin Pisassa.

Päiväni jälkikoirana

Tänään olikin jotain ihan uutta. Jäljestyshommia, mutta tällä kertaa minä en ajanutkaan jälkeä, vaan tein sen! Koiratuttavani Niilo harrastaa etsijäkoirahommia, ja minä olin etsittävänä koirana.

Jätin Niilolle pantani lähtöhajua varten.

Ajettiin auto vähän matkan päähän ja lähdettiin sieltä liikkeelle. Ensin mentiin sillan ali. Heti sillan jälkeen mulla yllätti hätä. Jouduttiin käväsemään tien toisella puolella jättämässä kakkapussi roskikseen ja palattiin takaisin samaan paikkaan, josta sitten jatkettiin eteenpäin. Tämä erikoinen kuvio aiheutti Niilolle pientä päänvaivaa, kun se tuli tähän kohtaan.

Kurvattiin oikealle ja mentiin tien yli.

Matka jatkui hiekkatietä.

Tässä pysähdyin hetkeksi tutkimaan tiedonantoja ja jätin omankin viestin.

Ravirata lähestyy, sinne meidän oli määrä lopettaa.

No niin, täällä ollaan! Jäljen pituudeksi tuli reilu kilometri.

Raviradalla kun ollaan, pakollinen hevonen tuli meitä ihmettelemään.

Sitten odoteltiin hetken aikaa. Saas nähä, miten Niilon käy!

Eipä aikaakaan, kun se oli selvittänyt jäljen ja löysi minut.

Niilo ilmaisee: "Kyllä - oikea koira löytyi."

Lopuksi saimme molemmat namia, Niilo jäljen selvittämisestä ja minä sen tekemisestä. Näinhän se menikin ihan oikein.

Otettiin vielä onnistuneen harjoituksen kunniaksi yhteispotretti. Niilo on aika juhlallinen tyyppi, valtiomiesainesta suorastaan. "Kansalaiset, medhundarna!"

Niilo lupautui ystävällisesti kirjoittamaan oman raporttinsa jäljen kulusta ja se on tässä:

"Lauantaina kesken aamupäikkäreiden pitikin lähteä etsintähommiin. Arvasin heti touhun juonen kun emäntä kaivoi siitä yhdestä tietystä kassista valjaat ja jälkiliinan. Eikun ulos ja hommiin!

Alkuhajun saatuani tiesinkin jo kuka olisi maalissa, Susi-koirahan se! Helppo homma, kunnes melko pian tuli pientä päänvaivaa, ensimmäisen kulman jälkeen. Miksi hajuja tulee molemmilta puolilta tietä, miten tässä nyt pitäisi mennä? Piti ottaa ihan kunnon tuumaustauko, jonka jälkeen matka jatkui pienellä painostuksella liinan toisesta päästä. 

Taas mentiin, perässäni kulkeva emäntäkin vaikutti oikein tyytyväiseltä. Vähemmän tyytyväinen hän olikin sitten jo melko pian, mutta en vaan voinut itselleni mitään, mutta harhauduin loikkaamaan tien vieressä irvailevan kissan perään, emännän kielloista huolimatta. Innokas loikkani oli sen verran kova että jälkiliinakin napsahti rikki. Harmikseni emäntä oli kuitenkin valppaana ja nappasi valjaistani kiinni, estäen kissan perään ryntäämisen. Olipa turhauttaa katsella kissan juoksevan lällättäen pakoon!

Pienen puhuttelun ja liinan tuunauksen jälkeen emäntä palautti mieleeni mitä oltiin tekemässä ja lähdimme taas matkaan. 

Loppumatka raviradalle meni helposti vaikka Susi olikin tehnyt monta kurvia ja käännnöstä. Fiksuna likkana se oli jättänyt minulle matkan varrelle terveisiä, joten oli vieläkin helpompi seurata sen tassunjälkiä. 

Eihän siinä sitte kauan viiksikarvat vipattanu kun jo näin Suden raviradalla odottelemassa. Tehtävä suoritettu! Palkkion lunastamisen aika! Jouduin kyllä vähän jakamaan palkkaani Sudenkin kanssa, mutta ehkä sekin oli kanapalat ansainnut."

Meidän aherrettuamme Peukku ja Elli lähtivät huvittelemaan, eli kävelylle ja kahvilaan. Peukku pääsi taas vähän harjoittelemaan, miten ollaan koiriksi. Se suoriutui siitä tällä kertaa ihan hyvin.

Elli nyt tietysti tiesi, miten kahvilassa asioidaan; rauhallisesti ja arvokkaasti. Hienovarainen vihjailu makupalan tarpeesta on sallittua.

Keli oli lämmin, joten terassilla oli mukava istuskella, ja seisoskella.

Kahvittelun jälkeen kävely suuntautui rantaan. Peukku poseeraa syysmaisemassa.

Se kävi myös katselemassa perinneveneitä vähän lähempää, rannikkokaupungista kun on kotoisin.

Elli haluaa aina kävelyllä käydä ison laiturin päässä ja se halusi myös otattaa itsestään kuvan siellä, kun kerran kamera sattui olemaan mukana. Tavanomaista laiturihepulia se ei nyt halunnut tallennettavan, vaan päätyi perinteiseen potrettiin.

Peukku odotteli Ellin kuvaussession ajan vähän kauempana.

Kävelyn loppupuolella otettiin yhteiskuva myös Ellistä ja Peukusta. Elli on ihan että "tuota koiraa minä en tunne laisinkaan".

Semmonen päivä oli se. Taisin kertoa kaiken suurinpiirtein niin kuin se meni. Tässä vaiheessa on jo iltapalatkin syöty, eli nyt vain rauhallista illanviettoa. Heippa!

Peukku arvioitavana

Peukku kävi 8.9.2013 SPL.n kehittämässä uudessa ominaisuusarvioinnissa. Tapahtuma pidettiin TopDogin tiloissa Nummelassa, maalimiehenä oli Jari Kantoluoto.

Ensin oli luoksepäästävyyden toteaminen, sirun tarkastus ja ampuminen. Henkilöryhmä vapaamuotoisesti hengaillen meni normaalisti - Peukku ei ole kovin kiinnostunut ihmisistä. Muukin käytös oli normaalia; Peukku haukkui ja poukkoili kuten aina, kun on hiukankin kiihdyttävää.

Sirun katsomisen ajan se sentään oli paikoillaan.

Sitten tehtiin pihalla pieni kierros ja samanaikaisesti maalimies ampui pari kertaa. Toisen laukauksen jälkeen Peukku alkoi haukkua, mutta luultavasti se olisi haukkunut muutenkin...

Sen jälkeen mentiin sisälle myymälään testaamaan, vaikuttaako liukas lattia koiraan jollain tavalla. Ei vaikuttanut, enemmän kiinnostivat hyllyillä olevat koiratavarat.

Seuraava osio oli kentällä, jossa tehtiin lyhyt koiran tason mukainen suojeluharjoitus. Peukun edellisistä purutreeneistä oli aikaa jo reilusti yli kaksi vuotta, mutta kyllä sille edelleen muistui mieleen, mitä piti tehdä. (Peukkuhan jäi puruista eläkkeelle 2-vuotiaana, koska sen fysiikka ei kestä.)

Ihminen oli etukäteen huolissaan irrotuksista, mutta Peukku yllätti ja irrotti heti käskystä! Peukulla ei ole omaa hihaa, koska se ei sellaista enää tarvitse, joten käytettiin lainatyynyä.

Lopuksi mentiin vielä uudelleen sisälle ja tehtiin ihan pieni harjoitus hyppyineen. Kaikilla koirilla oli vaikeuksia hyppyynlähdössä betonilattialla. Sutii, sutii, sutii...

Maalimiehen virallinen arvio Peukusta:

Luoksepäästävyys ja ampuminen

Esiintyminen henkilöryhmässä: varma

ID-merkinnän tarkastaminen: suhtautuu neutraalisti

Suhtautuminen laukauksiin: reagoi

Temperamentti: yliaktiivinen

Liikkuminen ohjaajan kanssa sisätilassa ja liukkaalla alustalla

Sisääntulo: varma

Liukas alusta: ei vaikuta

Harjoitus maalimiehen kanssa kentällä

Puolustuskäyttäytyminen: itsevarma

Vietinvaihto: vaihtaa nopeasti

Saalisvietin voimakkuus: vaatii aikaa ja runsaasti ärsykkeitä

Hyökkäyskäyttäytyminen: varma

Otekäyttäytyminen: voimakas, rauhallinen

Kamppailuvaihe: kuormittuu

Kanavointi: rauhallinen, varma

Harjoitus maalimiehen kanssa sisätiloissa

Liikkuminen: varma

Toimintakyky liukkaalla: varma

Kaikenkaikkiaan Peukku esitti ihan omaa itseään. Ainoastaan kohta 'Saalisvietin voimakkuus' ja sen tulkinta jäi ihmetyttämään Ihmistä.

Arviointia kehittämässä olleen toimikunnan jäsen kirjoittaa ampumisosiosta näin: "Arviointeja lukiessa on syytä huomata, että kohdassa ampuminen merkintä reagoi, tarkoittaa useimmissa tapauksissa positiivista reaktiota. Koira on siis reagoinut uteliaasti/kiinnostuneesti/tarkkaavaisesti ampujan suuntaan. Tämä kohta tullaan muuttamaan jatkossa niin, että merkinnäksi laitetaan jatkossa + tai - reaktion mukaan." 

Illalla Peukulla oli jomotuksia harjoituksen vuoksi, mutta hieronnalla ja lämmittävällä BOT-takilla säryt menivät ohi. Ihminen lupasi Peukulle, että tämä oli sen viimeinen purutreeni. Peukkua vähän harmitti, koska se kyllä kovasti tykkäisi hommasta, jos vain muuten pystyisi.

Peukku vaatii hoitoja vähintään kerran kuussa, jotta se käy ja kukkuu. Viimeksi jäi yksi osteopaattihoito välistä ja huomasi heti, että kaksi kuukautta on aivan liian pitkä tauko.

Kunhan SPL-jalostusnetin terveystietokanta avautuu julkiseen selailuun, Peukun terveystiedot löytyvät rekkarinumerolla FIN62625/08, STONEMAN'S BRECCIA.

Taas matkalla jossain päin Suomea

Viimeksi, kun käytiin osteopaattihoidossa Halikossa, jäätiin pariksi päiväksi seikkailemaan Länsi-Uudellemaalle.

Poikettiin Mathildedalin ruukilla. Tähystelen tässä läheisellä laitumella olevia lampaita.

Peukku pääsi jaloittelemaan Teijon retkeilyalueelle. Kävelyreitin varrella oli uimaranta ja grillikatos.

Se nenä, se kieli... 

Mutta kattokaas porukat tätä - käpytaivas!

Yöksi jäätiin Raaseporin hostelliin. Tässä on meidän mökki.

Alueella ei ollut majoittumassa ketään muuta, saatiin olla ihan rauhassa. Tonne kuului välillä jännät äänitehosteet Raaseporin kesäteatterilta, siellä oli iltanäytös menossa.

Suoritetaan iltapuhteena pientä naksunetsintätehtävää.

Seuraavana aamuna mentiin tutustumaan Raaseporin linnan raunioihin. Peukku tässä poseeraa linna taustanaan.

Joen rannassa kellui laituri. Peukun piti testata.

Vallihaudan sillalla linnaan menossa.

Raunioissa oli kaikennäköisiä mielenkiintoisia sopukoita.

Tässä Peukku on kiivennyt katsomaan, mitä tossa kyltissä lukee. "Raunioalue. Kiipeily muureilla kielletty." Niinpä tietenkin...

Matkan seuraava pysähdys oli Fagervikin ruukkialueella. Siellä oli säilynyt näin pittoreski kylänraitti.

Vanhoja tönöjä oli vaikka kuinka.

Kirkkokin oli 1700-luvulta. Ei näkynyt kissoja.

Tämä oli varmaan joku ikivanha koirankoppi, koska ovi oli noin matala.

Kartanon portti tai ei, ihan normaalit tiedonannot siihen oli jätetty.

Ai että tuossa puistossa kelpaisi pölläyttää muutamaa fasaania tai rusakkoa!

Paria viikkoa myöhemmin poikettiin Porin Mäntyluodossa. Yövyttiiin Mäntyluodon hotellissa, joka on ihan kivenheiton päässä Yyterin koirarannasta! Tällä kertaa ei tosin käyty rannalla, koska uimakelit alkoi jo olla ohi.

Meidän huone oli yläkerrassa meren puolella. Yöllä sinne kuului kova avomeren kohina, jonka takia Peukku oli vähän hermona. Tässä olen lähdössä aamukävelylle.

Käytiin tutustumassa Mäntyluodon tärkeimpiin nähtävyyksiin. Taustallani on legendaarinen merimieskapakka Unskila eli Unton Baari, joka tosin on ollut suljettuna jo vissiin yli kymmenen vuotta. Moni pitää baarin sulkemista hirveänä anti-kulttuuritekona. Omasta puolestani en ota kantaa suuntaan tai toiseen.

Tässä kuvassa näkyy Mäntyluodon koulu.

Käpy! Päätän täältä tähän.