Eräässä puistossa oli tällainen iso kivimonumentti, lieneekö myllynkivi. Peukku kiviposeeraa.
Käytiin tutustumassa vanhan Pormestarintalon pihapiiriin. Siellä oli hienoja vehreitä istutuksia. Tuolla olisi myös majoitusta tarjolla, mutta sinne ei saa ottaa lemmikkejä!! Iso miinus siitä.
Tässä me istuskellaan Ruutikellarin edessä. Siellä ei kylläkään enää nykyään säilytetä ruutia, vaan pidetään taidenäyttelyitä.
Sitten kiivettiin katsomaan 1700-luvulta peräisin olevaa Bastionia. Sinne on rakennettu tollanen valtava telttakatos erilaisia tapahtumia varten.
Bastionin takana oli pesäpallokenttä. Me ei Peukun kanssa oltu ennen nähty pesistä ja se vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Ihan ei keretty päästä taktiikoista perille.
Reserviupseerikoulun puistossa tutkin tällaista tykkiä.
Vielä poseeraus samaisen koulun edessä.
Tässä Peukku kurkkii ortodoksikirkon pihalle. Se epäili kuulleensa kissan ääntä.
Haminasta ajeltiin vähän matkaa ensimmäiseen yöpymispaikkaan. Peukku on majapaikan portilla iltakävelyltä tulossa.
Seuraavana päivänä ensimmäinen pysähdys oli Pyterlahden louhoksella. Sieltä on 1830-luvulla louhittu tsaari Aleksanteri I:n monoliitti. Se on kuulemma maailman suurin kivipilari, 25-metrinen. Peukku oli tohkeissaan asiasta!
Peukku uskalsi istua ihan kallioleikkauksen reunalla.
Sen jälkeen posoteltiin valtakunnan rajalle asti. Peukku teki heti kunnon venytykset, kun päästiin jaloittelemaan.
Sitten kateltiin vähän hulinaa huoltiksen pihassa.
Taustallani näkyy rajalla jonottavia autoja.
Oli aika kiinnostavaa päästä kattelemaan vähän niinkuin sukulaisten työpaikkoja. Meikäläisen sukulaisia nimittäin on jonkin verran rajahommissa ja muissa samankaltaisissa viroissa. Kuuluisin varmaan on setäni, rajakoira Bacteroides Xabarovsk, joka muuten voitti suojelun MM-kisat vuonna 2003!
Täältä löytyy sedän kuva. On meissä hiukan samaa näköä, vaikka tietenkin setä oli paljon hurjempiluonteinen kuin mä. (JOKU väitti mua joskus lapinkoiran näköiseksi! En unohda sitä koskaan!)
Sitten ajeltiin Lappeenrantaan ja tarkoitus oli tutustua sielläkin linnoitukseen. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska alue oli suljettu jonkin musiikkihömpötyksen takia. Turha reissu veti vakavaksi.
Pidettiin pieni mietintätauko linnoituksen krouvin pihassa.
Ja matka jatkuu...
Seuraava pysähdys oli hetikohta Saimaan kanavan rannalla Mälkiän sululla. Mälkiä on Saimaan kanavan korkein sulku, putousta kokonaista 12,5 metriä.
Sulusta meni juuri tällainen venäläinen tukkilaiva. Ne kuulutteli jotain moneen kertaan, mutta ei ihan saatu selvää, mahtoiko niillä olla meille koirille jotain asiaa.
Peukun kiviposeeraus Menshikovin kiven edessä. Teksti suomeksi kuuluu "Kenraal kuvernööri ruhtinas Menshikov pani tämän mahtavan työn tekeelle".
Kiipesin kannolle nähdäkseni maisemat paremmin.
Mitä isot edellä... meidän kotitarve-Sakkeus.
No ni, se oli se. Seuraavaksi suuntana Imatra.
Imatran kosken rannalta löydettiin kesäteatteri. Paloauto ei kuulu näytelmään, vaan koskenjuoksutusnäytöksessä oli pari ihmistä joutunut veden varaan.
Harmi, ettei ole tullut harrastettua vepeä, vaikka muuten kova uimari olenkin. Olisin hakenut ihmiset tuossa tuokiossa. Sisäpiirin tietona kerrottakoon, että pelastusoperaatio keskeytettiin alkuunsa. Virta on kuulemma niin voimakas, ettei maksanut vaivaa. (Ihmiset ihme kyllä löytyivät hengissä myöhemmin.)
Kävin tutkimassa teatterin kulisseja. Mulla ois epäilemättä ollut lahjoja näyttämöalalle. Kyllä meikäläisellä lavasäteilyä riittää!
Peukku istahti hetkeksi sillan penkille katselemaan.
Kävelykadulla jännättiin, mahtaako koirille olla tulossa jätskiä?
Tässä Peukku on Valtionhotellin takaovella...
... ja etuovella. Ei ollut meille sijaa tässä majatalossa, ihan oli täynnä.
Harmi sinänsä, on se vain upea rakennus.
Ei auttanut kuin lähteä ajelemaan eteenpäin. Illan suussa saavuttiin Puumalaan ja löydettiin kiva perhehotelli, johon oli hyvinkäyttäytyvät koirat (kuten me) tervetulleita. Hotelli oli tällaisen huiman korkean sillan kupeessa.
Aamulla Puumala paljasti tylymmät kasvonsa.
Käytiin laiturilla haistelemassa järvituulia. Peukku oli vähän skeptinen tuon ritiläkohdan ylityksen suhteen.
Onkimatoja oli myynnissä edullisesti 1,50 € / 12 kpl.
Puumalan jälkeen poikettiin metsään tutkimaan hiidenkirnua. Mä pysyttelin turvallisen etäisyyden päässä, mutta Peukku kiikkui uhkarohkeasti reunalla ja meinasi pudota kirnuun yrittäessään juoda sieltä. Onneksi oli valjaat ja remmi.
Päästiin myös vihdoin pulahtamaan kunnolla!
Vielä kerran (tai kaksi)!
Peukkukin menee epäröimättä veteen - kepin perässä...
Matka jatkui Mäntyharjulle. Siellä pysähdyttiin jaloittelemaan Iso-Pappilan museoalueelle.
Peukku kiviposeeraa Hassun Pekon kiven päällä.
Hassulla Pekolla eli kansanpelimanni Pietari Kompalla oli kuulemma tapana istuskella tuolla kivellä Lojanderin talon navetan edessä ja nurvata emänniltä tuoretta lypsymaitoa. Kaikkea sitä jälkipolville säilytetäänkin.
Alueella oli myös kesäteatteri. Kävin tarkastamassa senkin kulissit.
Eikös käydä vielä siellä korsumuseossa, jooko?!
Kävin ohi mennessä varmuuden vuoksi kokeilemassa, jos päärakennus olisi ollut auki, mutta suljettu oli.
Pappilanmäen toisella laidalla oli veteraanipuisto ja korsumuseo. Korsu oli siltä päivältä suljettu, mutta tutkittiin juoksuhauta.
Vanhana tykkiasiantuntijana havaitsin, että tämä oli 76 mm kevyt kenttäkanuuna ja valmistettu Pietarissa Putikowin tehtaalla v. 1916-1917.
Näiden historiallisten kohteiden tutkimisen jälkeen levähdimme hetken alueen huvimajassa.
Mäntyharjulta matka jatkui vielä Verlan vanhalle tehdasalueelle, jossa Peukku ensi töikseen halusi esitellä tasapainoilutaitojaan.
Mä en viittinyt temppuilla, vaan keskityin ihailemaan upeita kukkapenkkejä.
Varsin komeat oli puitteet tyylikkäälle poseeraukselle. Kuvat puhuvat puolestaan.
Tämän jälkeen matkasimme takaisin kotiin. Paljon tuli nähtyä ja koettua kaikkea kivaa. Ehkä otetaan pian uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti